Nyt tarvitaan tuttiritaria!
Joonan tutittomuus lakoi tänään.
Aisaa olen phtinut jo kuukauden, muuta kuvittelin vieroituksen siirtyvän mökille (ups, tutit jäi kotiin), toisin kävi.
Viime yönä pelastin herra melkein 2v käden sängyn ja seinän välistä, kun tuttiaan metsästi. Tutti tippui lattialle, muita en löytänyt pimeässä, eikä ollut haluja l'hteä sändynalle toikkaroimaan ja kartoittamaan kennelin lukumäärää... tunti meni yöllä. Nukahtihan se.

Tänään pienet oravalapset ovat puheissamme saaneet tutit. ei ollut sellaista hetkeä, että olisimme ne voieet kannonnokkaan vieneet katoamaan.
Kovasti hyvin herra suvaitisi.
Nukuttamiseen meni tunti, ja yksi tirahdus itkua.
Ai paha, tosin toivon (ja puuta koputan) ettei huomenna tajua lopullisutta...
Elämä on.

Elämästä muuten. 5½ joululahjaa valmiina. Ei ihan huono saavutus.

Olen vihdoin tajunnut, että on läpällä väliä.
Yksi koulukavri (valllan lapsellisessa avoliitossa, eli lapsi on) on ihastunut! ja se on maailman kamalinta! jos joku kaverileiman otsaan saanut onkin ihan ihastuntu, voi kamaluus!
ja minäkin tämän ikäinen rotjake!
yöks.
pitää kai taas valita kaverit tarkemmin :)