Piti huomenna lähteä kaverien kanssa ulkoilemaan...
YLLÄRI!
pikkunen on pipi. Ei se mihkään mummilaan pääse.
Pöh.
(edit. 24.2 ip. Pien parantui sen verran, että jätimme pojat isovanhempien hellään huomaan! Jee! Siinä suunnassa illalla tiedossa mummille lettusulkeiset)
hiihtolomalla on sitten tota hiihtämistä tehty suhteellisen vähän. Lähes olemattomasti. Ei siis ollenkaan.
Pulkkamäessä Otto kävi kummitätinsä kanssa ja nähtävästi siellä haukkuva-Joona (uusi intiaaninimi) hankki loput taudistaan. Pöh sillekkin.
Ja koska urpokodissammme ei oikein ollut hyvää paikkaa lukea pojille kirjaa, niin johan kannoin takapihalta puutarhakalusteen sisälle, pesin ja meinasin maalata, mutta en jaksanut.
Maalaan ehkä ensi viikolla tai siis tossa lähitulevaisuudessa.
mutta sopii kuin nyrkki silmään.
Paikalla myös joskus tekemäni BooBoo tyynyt, jotka siis matchaavat Joonan päiväpeittoon, joka on kaksiosainen (eli kaksi lastenpäiväpeittoa kuosilla BooBoo) sekä Joonan kastenelle ja minun mummoni tekemä possu, josta Otto on kovin onnessaan, koska Lotallakin (A.Lindgren) on possu jonka nimi on Nalle.
Sain yhden mohairF&F:n valmiiksi ja tahdoin kokeilla jollain toisella langalla.
Tämmöistä jälkeä tulee 7-veikasta yhdellä "pitsikuviolla".
Saapi kumityttö tuosta itelleen kaulahuivin.
Ja tuo kuvio tuntuu kädessä todella kivalle, toisin kuin mohair-viritelmissä.
Peukone ryssi yhden ruutuhuivin. Meni ruudut umpeen. Ehkäpä siitä voi tehdä jotain patalaiskoja patalappuja, mene ja sano. Anoppi oli sitämieltä, että hänen pitää ostaa minulle lisää lankoja, että saan itsellenikin tehtyä jotain. Kiitos vaan. Mennään nyt kuitenkin ensin näillä mitä on, koska niitä on...
Otto muuten äityi pohtimaan elämän isoja kysymyksiä nähdessään kirkon.
O: Mikä tuo on?
M(minä): Se on kirkko
O: Mitä kirkossa tehdään?
M: Siellä pidetään Jumalanpalveluksia, kastetaan lapsia ja mennään vaikka naimisiin,
O: Minä haluan naimisiin
M: Ai kun kiva, haluat siis naimisiin?
O: Joo, naimisiin... tai uimaan.
Ja ksoka olen nyt 2 päivää ollut sisällä yhden sairaan mutta ei väsyneen ja yhden ei sairaan, mutta elämäänsä väsyneen lapsen kanssa, ei tarvinne mainita, että kun isäntä vihdoin töistä kotiutui kuuden jälkeen ja ilmoitti, että nyt se loma alkaa, en suinkaan hyppinyt hänen puolestaan onnesta tasajalkaa enkä edes kukkerspallia heittänyt.
Pitäkööt lomansa.
Minä lomailin olkkarissa, ja välillä tein retkiä vessaan, keittiöön ja lastenhuoneeseen.
Kohdeopastusta sain kahdelta hyeenalta jotka selkeästi harkoittelivat desibelimittausta varten. Tosin tietojeni mukaan meille ei ole tulossa desibelimittausta... Eli miksi reenata?
Kommentit