Ensiksi varmaa tietoa, että minulla on lihaksia!
iIlen kävin jumpassa oikein sykemittari itteeni vyötettynä ja tänään oli salille menon vuoro.
Salilta kotio mutkaista tietä pitkin kaarrellessa, meinasin pari kertaa kokea Teuvon kohtalon, kun ei kädet enään toimineet halutulla tavalla...

Apupupun toinen käs on nyt valmis, mutta toista vailla, ja se silmukoiden ettiminen on niiiin kamalaa, että saa odottaa korissaan raasu. Onneksi kuitenkin shoppasin Prismasta 7-veikan jättövärejä, jos pojille neuleet... Kunhan nyt saan pois alta sen F&F:n, villasukat, apupupun sekä oman neuleen...
Nyt ei kyllä kädet taivu neulomiseen, ei kykene kannattelemaan puikkoja...

Mutta kirjasto muisti minua iloisella yllätyksellä. Kahden aikaan tuli viesti, että nyt ois kirja noudettavissa. Lainaamo meni kiinni klo 15, joten hirmu hopulla O'boyn ja koiran kanssa sinne kirmasimme.
Nyt kun isäntä lähti yövuoroon, on minulla paljon aikaa, eikä kukaan naputa valojen päällä pitämisestä.
Joten siis rakkaat poikani, antakaa äidin rauhassa kerätä univelkaa...