Perjantaina opettelin opettamista, kun kaverin luokassa olin tutustumassa opetustyöhön, jos sijaisuuksia rupeisin tekemään nyt syksyllä ja keväällä ja... aina?
Paljoa siis ei istumishetkiä ilman ajatuksia perjantaille jäänyt, kun aamulla O'boy kerhoon karmeella kiireellä, sitten J kotoa mukaan ja kaupoille, että isäntä voi jäädä siivoamaan (juu, se on ihana, se osaa sen tehdä! ja tekeekin) lastenvahteja varten..Sitten O'boy pois kerhosta, kamalalla kiireelä kotiin toteamaan, ett äjuna lähtee 20min päästä, junalle kävelee 15min ja naama onyhta upea kuin aamulla herätessä. Kiirettä kiirettä.
Äkkiä teinipissivaatteet päälle ja junalla lepuskiin.
Hetken hortoilin siellä ja etsin terveyskeskusta, todellakin näyttäen sille, että lääkitys ois ihan tarpeen...
Löysin terkkulan, ja käännyin siitä oikealle :)
Sitten kun lastenvahti saapui, pikainen opetusrundi mitä J syö, missä se syö, miten se syö ja koska se syö.
Sama homma nukkumisen opettamiseen.
Sitten pelko persiiseen, että jos J onkin erimieltä, kun muut katos, joten juoksulla autolle, niin ei kerkeä kuulla huutoa :)
Sen jälkeen O'boy mummille ja äijälle yökylään ja nokka kohti Pellinkiä!
Rapujuhlat, here I come!
Heti ensimmäisen kaupan tullessa kohdalle hain kylmäkaapista siideriä, ja ryhdyin lomailemaan.
Ah sitä ihanuutta...
Ystävien mökillä oli meitä jo odottamassa ravut ja systeemit.
Ihana tarjoilu ja ihanat ihmiset ymäpärillä. Mihin tämä siis voi johtaa? Pitkälle aamuun valvottu yö rantakalliolla maailmaa parantaen?
NOT!!!!!
Minä menin nukumaan klo 24, olin niin kuoleman väsy, että ei ollut vaihtoehtoja.
Haukotellen pahoittelin ja poistuin.
Yö meni katsoessa unta, jossa istuin jääkaapin vieressä pohtien, paljonko juomavettä pitää jättää muille, eli olisi pitänyt juoda olutta ansioituneemmin...
Tänään heräsin kello 11, juhlaa! juhlaa! koska viimeksi? no siitä on aikaa...
Kotimatkalla minä olin sitten kuski.
(kuva on perjantai-illalta)Ihan hyvin se ei kyllä taas mennyt.
Ei sitten missään lukenut, että käsijarru pitää laittaa päälle, kun lossiin ajaa... juu ei lukenut, kai.
Siinä istuttiin, minulla jalka vielä KYTKIMELLÄ! (taliaivoksi synnytään)
Ihmettelin, kun nyt lossi liikkuu, ja niin tuo edellinenkin auto, mutta miksi me ei! Koko ajan ollaan tuon kiven vieressä! Näin siis pidensin kotimatkaa ainakin metrillä alkuperäisestä.
Olipas taas tuuri, että olimme viimeinen auto, etten kenenkään nokkaan hmm... jäänyt.
Pojillakin oli hoidoissaan mennyt hyvin, tosin O'boy oli ilmoittanut illalla, että hän kyllä tarvitsee kerrossängyn ja J oli tänään laittanut hoitajansa isoon haisevaan pulaan, jossa oli jo todennäköisesti suunniteltu lapsen laittamista takapihjalle, ja ikkunan kautta olisi sitten katsottu, että pysyy elossa :)
Nyt väri päässä, kun menenhän huomenna telkkuun :)
Minut voi bongata subilta kello 21-> *muhahahaa*
Kommentit