tiistai, 14. elokuu 2007

tää on muuttanut

uusi illuusia löytyy
hajatelmia.vuodatus.net

sinne vaan
jetsulleen

torstai, 17. toukokuu 2007

Kuka sen vei?

Meinas elämä katketa.
Maanantaina ukko soitti ja sanoi, että netti ei toimi.
No ai jaa. Sit se ei kai toimi.

Yhteys Saunikselle paljasti, että linjassa ei ole vikaa.
Sauli ja Paulikin kävi talojakamossa surffailemassa meidän piikkiin, eli vika luultavimmin omassa koneessa.
Ehkäpä piilotettu verkkokortti oli sanonut kaput.
Ei kun kaupoille shoppailemaan uutta verkkokorttia ja ulkoista modeemia. Pakko myöntää, mutta olen kyllä paljon etevämpi shoppailemaan ihan muita juttuja.

"laitat tän kiinni ohjeen mukaan ja ajat tän CD:n, kone hoitaa loput ja sitten pääsetkin jo surffaamaan"
Ei, näin se ei mennyt. Ei lähellekkään.
Tänään viimein naapurin ihana perhe tuli kylään ja pelasti tilanteen.
(tosin olen prosessin myötä saanut uusia tuttavia kuten komentorivi, ipconfig ym.)

Minä, joka olen aina ihmetellyt nettiriippuvasia ihmisiä melkein jo tärisin tuossa viikolla.
Ei mitään hajua paljonko tilillä on rahaa!
Onko kaikki ihanat ihmiset lähettäneet minulle sähköpostia?
ja eilisilta, telkusta ei tullut mitään, himo punaviiniin kasvavaa, ukko varpajaisissa.
Haaveilin viinistä ja mese-rupattelusta, mutta ei.
Mitä tästäkin tulee, kun ei ilman nettiä viiniäkään voi juoda?
Voe elämä...

Ja tämmöisen paidan bongasin, en raatsinut ostaa
593746.jpg
sopisi kuin nyrkki silmään ja porkkana otsaan :)

keskiviikko, 9. toukokuu 2007

Ei tullu kämbää

Eli ei ola edes tajottu siitä mitään.
Ei miellä ole varaa saneerata. Kaik maksaa niin paljon, j kaikkein epistyperintähän on, että todennäköisesti kaikki on kiinni about 20t€, joita meillä ei ole, ja joita meillä ei ole varaa lisälainata.
Onneksi kaikki aviokriisin aineet ovat ilmassa.
Isäntä: Oltas saatu se, jos sä olisit töissä.
Kiitos, tuntui kivalle. Tahallaan menin opiskelemaan, tietoisena, että juuri tuo unelma livahtaa sormien välistä.
Niinpä.
Sinne jäi niityt ja peliaulat. KELE.

RaXalla rauha maassa, tosin menee itellään hermo pomolle soittelusta.
Mitä mä tälle teen, mitä tälle teen, mitä mä nyt teen, mitä mä tälle teen...
Olis paikalla, niin ei tarvis koko aika vastailla kun naiset soittelee. KELE sillekkin.

Kuitenkin tämä kevät on oikein ihana asia.
Ihmiset hymyilee, miehet hymyilee, ja minä taidan päästä pian suljetulle.
Aamulla raXalle taapertaessa tuli iskelmäradiosta (juu, luit oikein) Tapani Kansan ikiliikkari R-A-K-A-S, ja minä vaan taaperin ja hypähtelin ja nauroin ääneen, kun se vaan oli yhtäkkiä siinä hetkessä niin mahtava biisi. Ei kyllä mee hyvin. On hormoonit sekoittaneet tämän naisen pään.

Perjantaina luokkakokoukseen. 10v kirjoittamisesta!
Se tekee musta tooodella vanhan. Huhhuh. Ei oo helppoo.
Ja mitä 10v aikana on tullut tehtyä?
Nopeiten tulee mieleen 2 lasta.
9kk isänmaallistumassa (kuullos pyhä vala...)
1 melkein koulutus musiikkiteatteriin (ja oli muuten ihan paska, lupaan, että mitään en oppinut)
1 omat häät.
Ja tosiaan joku sata vuotta vartijan hommia ja miljoona vastattua puhelua asiakaspalveluissa.
voishan tuo CV kuohkeampikin olla.
Katotaan seuraavan 10v päästä uudelleen.

keskiviikko, 2. toukokuu 2007

Terkut raXalta

Eipä oo konetta tullu aukastua piitkään aikaan.
Puoltoista viikkoa takaperin minut lähetettiin koulusta maailmalle, orjatyöhön raXalle. (ihan pakko käyttää x:sää, ku raXa on niiin kuulii)

Siellä on siistii!
ekassa viikossa irtos akasta 2 kiloa, jotka kuitenkin sain vapun temmellyksissä takaisin. hyvä minä!
saautetut linjat on säilytettävä!
raXal on kivaa.
väliin puskee ihan järkyttävä hiki, väliin taas löytää itsensä nyppimästä isänmaata kynsien alta. eli joko hommaa pukkaa tai väliin vaan hiukka ootellaan.
viikon kysymyskin tuli; oletko säs ukua Eija Vilppaalle?
tiedän kyllä minkä takia asia kysyttiin (ei ulkonäkö), muta en ole ihan varma oliko kyseessä haukku vai kohteliaisuus. itse pidän sitä molempina yhtäaikaa.

pikkanen täytti 2, onnea hänelle siitä!
pikkasella oli talo täynnä vieraita, ja ihania lahjojakin tuli, joilla allekirjoitttanut on intoutunut leikkimään (jep, mulla ei ollut omaa hyrrää pienenä)
kakkuja oli 2, ja toinen oli näinkin ryppyinen ja vaaleanpunainen
558234.jpg
mutta aivan luksushyvän makuinen.
marsipaani oli meidän perheen kaulimenkäyttäjän toimeasta kaavittu oikein hötöks, joten sekään ei päässyt öklöilemään. ja pojat rakasti noita possuja, ne katos melko nopeasti...

ja talohorkka n päällä, saas nyt nähdä tuleeko meistä omakotiasujia vaiko eikö. kyseessä siis "jokamiehen unelma" "remppaajan rakkaus" "todelliselle taitajalle" "pientä säätöä vaativa" eli suomeksi purkukuntoinen rakennus <3

ma niin haluun sen!

perjantai, 13. huhtikuu 2007

Noloja tilanteita

Annukka otti ja haastoi minutkin paljastamaan jonkun nolon tilanteen elämästä.
Toisaalta voisi jopa epäillä (eikä pelkästään ulkonäöstä) että Mr.Bean on jotenkin läheistä sukua. Tosin kaikkia noloja tilanteita en kaiketi edes huomaa, tai tajua niitä noloiksi.

Tosin heti tuli mieleen semmoinen leppoinen nolojen tilanteiden sarjatulitus.

Kun siis tapasin tuon ukkelin, olimme jo pari viikkoa tunteneet töistä.
Siinä sitten lähdettiin työkavereiden kanssa radalle, ja tuo ukkeli jo soittelikin kaikki läpi, että joko olette tulossa. Noh, baariin lomps.
Riensinkin keskustan baariin sillä oletuksella, että kaikki ovat tiiviisti kintereillä, menin raamit kaulassa ovetsa sisään, ja vallan kovaan ääneen ilmoitin, että "Tässä me nyt ollaan". Niin, tai olinhan minä. Muut porukasta olivat jääneet sivistyneesti eri porttikongeihin pissimään ja muutenkin sotkemaan kaupunkikuvaa.
Tämän huomattuani sitten tietenkin hiukka korjailin lausetta, "niin, siis minä ja mun ihana perse." (super noloo)

Seuraavana iltana jolloin olin jo tituleerattu tyttöystäväksi pääsin tapaamaan ukon kavereita.
Ihan paniikissa moisesta tapaamisesta otin kaverini kanssa pari neuvoa antavaa.
Menimme taas baariin missä ukko ja pojat jo istuivat.
Eikun kättä ojoon ja kättelemään "Hei, mä oon Anna" ja samalla kädenojennuksella täysi tuoppi kaatui pöydältä ukon toisen kaverin syliin.
Samana iltana kun matka oli jatkunut tanssiravintolaan, istuin ukon sylissä ja silleen pusuteltiin, kun kuului kaunismuotoinen SKRITS ja tajusin, että hienot tekonahkahousuni olivat juuri sillä samalla hetkellä revenneet koko perssauman mitalta. (kiitos jumalille alushousuista)

Oisko tässä tarpeeks. itteäni ainaski hävettää vieläkin.

Mutta ei jotain rumaa ilman kaunista.
Meillä on koulussa koristemaalauskurssi.
Kukkamaalari? Minäkö? IKINÄ!
514913.jpg
jotain uupuu... hiukka lisää väriä ja...
514912.jpg
ette usko mikä olo mulla oli ton jälkeen...
koko maalaamisen ajan semmonen käsittämätön into ja samalla rauha!
oliko kyseessä sittenkinjoku kukkaterapia? mene ja tiedä.
onneksi tänään kuitenkin pääsin vielä pilaamaan tuon teoksen, eli telalla yli vaan kunhan kouluun taas kerkeää :)